Lion de la Vegan Kaunis olet aina ei ensimmäisellä kuuntelulla tuo erityisen ilmeisesti mieleen Mana Manaa. Musiikilliset lähtökohdat ovat erilaiset, kappaleet kuuluvat eri aikakausiin eikä niitä ole mitään syytä sijoittaa samaan jatkumoon.

Silti jossain vaiheessa kappaletta mieleen tulee Jouni Mömmö.

Ei siksi, että Lion de la Vega kuulostaisi Mömmöltä kokonaisuutena. Yhteys syntyy hetkittäin: äänenkäytöstä, lauseiden painosta ja tavasta, jolla laulaminen käy lähellä puhetta. Joissakin kohdissa tunne tuntuu olevan vaarassa murtaa itse esityksen.

Silloin Kaunis olet aina alkaa kaikua Maria Magdaleenan suuntaan.

Kun ajatusta seuraa pidemmälle, yhteys ei jää ääneen. Kappaleet päätyvät myös temaattisesti yllättävän lähelle toisiaan.

Molemmissa rakastetaan ihmistä, jota rakkaus ei enää pysty pelastamaan.

Tuntematon Maria

Maria Magdaleenan ympärille on vuosien aikana rakentunut erilaisia kertomuksia kappaleen synnystä. Sitkeimpiä on tarina mielisairaalassa tavatusta naisesta, joka olisi pitänyt Mömmöä Jeesuksena. Joissakin versioissa tarinaan kuuluu jopa jalkojen peseminen.

Ne ovat täsmällisiä ja mieleenpainuvia kertomuksia. Se ei vielä tee niistä totta.

H. S. Arkon Jouni Mömmö -elämäkerta Totuus palaa ei anna kappaleelle näin yksinkertaista syntyselitystä. Arkko kirjoittaa tuntemattomasta naisesta, jonka muutamat Mömmön tuttavat muistivat, mutta heidän Maria Magdaleenansa ilmestyi Mömmön elämään eri paikoissa ja eri aikoina.

Jokin todellinen ihminen on siis saattanut olla olemassa, mutta varmaa kertomusta hänestä ei enää tavoiteta.

Myös kappaleen synty jää epätarkaksi. Silmienvaihtajien varhaisista kappaleista puhuttaessa Maria Magdalena mainitaan mahdollisena ensimmäisten laulujen joukossa. Sen tarkempaa syntyhistoriaa ei tunneta.

Siksi ehkä rehellisin tapa lähestyä Maria Magdalenaa on olla ratkaisematta häntä.

Se, kuka hän mahdollisesti oli, missä Mömmö hänet kohtasi ja kuinka paljon kappaleessa on todellista ihmistä, Mömmön omaa kokemusta, muistojen muuntumista tai taiteellista kuvitelmaa, jää avoimeksi.

Tavallaan se sopii kappaleeseen täydellisesti.

Maria Magdalena on tavoittamaton jo ennen kuin ensimmäistäkään säettä ryhdytään tulkitsemaan.

Ihminen, jota ei voi saada takaisin

Maria Magdaleenan rakkaus ei ole romanttisen laulun ratkaisu. Kertoja ei löydä keinoa, jolla toinen ihminen palautettaisiin ennalleen. Rakkaus ei poista sairautta, etäisyyttä eikä sitä maailmaa, johon toinen on kadonnut.

Silti rakastettu pysyy rakastettuna.

Juuri tästä kappaleen raskaus syntyy. Rakkaus on olemassa, mutta sillä ei ole voimaa muuttaa tapahtumia.

Tässä Kaunis olet aina tulee lähelle.

Jo kappaleen nimi sisältää olennaisen. Sana aina tekee väitteestä suuremman kuin tavallisen kohteliaisuuden. Kauneus ei riipu hetkestä eikä siitä, mitä toiselle on tapahtunut.

Siinä on myös tunnustus: minä näen sinut vielä.

Hellyys tuhon keskellä

Molemmissa kappaleissa kiinnostavinta on, etteivät hellyys ja pimeys sulje toisiaan pois.

Maria Magdaleena on synkkä, mutta sen synkkyys ei synny kovuudesta. Päinvastoin. Kappale sattuu juuri siksi, että sen keskellä on välittämistä.

Sama tekee Kaunis olet aina -kappaleesta voimakkaan. Sen rosoisuus ei ole hellyyden vastakohta vaan ympäristö, jossa hellyys joutuu elämään.

Kumpikaan kappale ei esitä rakkautta parantavana voimana. Se ei tee toisesta ehjää eikä takaa hyvää loppua. Se ei estä ihmistä katoamasta paikkaan, josta toinen ei pysty häntä vetämään takaisin.

Siinä on jotain epämukavan tunnistettavaa.

On helppo kirjoittaa rakkaudesta silloin, kun rakkaus ratkaisee kaiken. Paljon vaikeampi aihe on rakkaus, joka joutuu tunnustamaan oman voimattomuutensa.

Mömmön maailma ja Lionin maailma

Kappaleiden välillä on silti tärkeä ero.

Mömmön maailmassa todellisuus tuntuu jatkuvasti liukuvan jonnekin muualle. Uskonnollinen kuvasto, psyykkinen järkkyminen ja kertojan oma asema sekoittuvat tavalla, jossa tapahtumien täsmällinen selittäminen alkaa nopeasti tuntua väärältä kysymykseltä.

Maria Magdalena ei ole vain nainen. Hän muuttuu myös hahmoksi.

Ehkä juuri siksi yritys löytää laululle yksi siisti elämäkerrallinen selitys tuntuu vieraalta. Mömmön tekstissä todellinen ihminen voi muuttua symboliksi ja symboli jälleen ihmiseksi.

Lion de la Vegan ilmaisu on suoraviivaisempaa. Kaunis olet aina pysyy lähempänä tunnistettavaa elettyä maailmaa. Sen suru ei tarvitse ympärilleen samanlaista mytologiaa.

Mutta katse, jolla toista ihmistä katsotaan, on lähellä samaa.

Kaikki tapahtunut nähdään. Tuhoa ei kielletä eikä kaunistella. Silti se ei saa yksin määritellä ihmistä, jota katsotaan.

Rakastettu ei muutu vain ongelmaksi, sairaudeksi, menetykseksi tai tragediaksi.

Hän pysyy ihmisenä.

Kaunis olet aina

En tiedä, onko Lion de la Vega koskaan ajatellut Mana Manaa tehdessään Kaunis olet aina -kappaletta. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä.

Kiinnostavaa ei ole mahdollinen vaikutussuhde vaan se, kuinka kaksi hyvin erilaista laulua päätyy hetkittäin samaan paikkaan.

Minulle yhteys syntyi ensin äänen ja tunnelman kautta. Vasta sen jälkeen huomasin, että se kulkee syvemmällä.

Molemmissa kappaleissa rakkaus joutuu kohtaamaan rajansa.

Se ei pysty palauttamaan menetettyä ihmistä. Se ei korjaa kaikkea tapahtunutta eikä välttämättä saa vastaukseksi mitään.

Mutta se pystyy vielä katsomaan.

Ehkä juuri sitä Kaunis olet aina lopulta merkitsee.

Ei lupausta siitä, että kaikki muuttuu hyväksi, vaan siitä, ettei toinen lakkaa olemasta rakastetun silmissä se ihminen, joka hän kerran oli ja jollaisena hänet yhä nähdään.

Rakkaus ei enää pelasta.

Mutta se ei myöskään kokonaan päästä irti.