Luku 12

Poliisin tiedote ilmestyi uutisseurantaan tiistaina vähän ennen kolmea.

Poliisi selvittää yhteyttä vuoden 2014 henkirikoksiin.

Jarkko avasi sen ennen kuin järjestelmä ehti nostaa ilmoituksen toimituksen yhteiseen kanavaan. Teksti oli lyhyt. Aleksi Mäkisen murhan mahdollista yhteyttä Jenni Haapalan ja Kaisa Lehtolan vuoden 2014 henkirikoksiin selvitettiin. Poliisi ei kommentoinut tutkinnan yksityiskohtia eikä kertonut, mihin epäily yhteydestä perustui.

Neljä vuotta aikaisemmin sama viranomainen oli kieltäytynyt vahvistamasta yhteyttä, jonka Jarkko oli nostanut otsikkoon lähteidensä perusteella.

Nyt poliisi sanoi sen itse.

Jarkko ei tuntenut voitonriemua. Ensimmäinen ajatus oli käytännöllisempi: hänen piti tarkistaa, mitä hän oli vuonna 2014 todella tiennyt ja mitä oli rakentanut sen ympärille itse.

Hän haki toimituksen arkistosta vanhan jutun, avasi sen rinnalle omat muistiinpanonsa ja levitti pöydälle kaksi vihkoa, jotka olivat säilyneet laatikossa muiden ratkaisemattomien juttujen alla. Ensimmäisen sivuilla oli nimiä, puhelinnumeroita ja nuolia. Myöhemmin käsiala pieneni ja kysymykset muuttuivat luetteloiksi.

Yhteinen kuvaaja? Sama toimisto? Yökerhot? Asiakkaat? Naiset, 20–35? Glamour / mainos? Kuka tuntee molemmat?

Jarkko pysähtyi viimeiseen riviin.

Hän oli jo silloin kirjoittanut, ettei uhrien ammattia ollut vahvistettu valintaperusteeksi, ja nähnyt omin silmin, ettei Lystikkälän mallimaailma ollut yksi piiri. Jennin ja Kaisan näkyvät työverkostot hajosivat eri yrityksiin, kuvaajiin ja asiakkaisiin heti kun niitä tarkasteli kunnolla.

Silti kysymykset olivat pysyneet saman kehyksen sisällä. Kaksi naista oli saanut hänet etsimään ihmistä naismallien, kuvaajien, yöelämän ja mainostöiden ympäriltä. Kehys oli ohjannut sitä, kenelle hän soitti ja mitkä osumat näyttivät kiinnostavilta.

Aleksi Mäkinen ei mahtunut siihen.

Päivi tuli hänen pöytänsä viereen tiedote tulostettuna kädessään.

– Tästä tarvitaan huomiseen tausta, hän sanoi. – Mitä neljä vuotta sitten tapahtui ja miksi Mäkinen muuttaa kuvaa.

Jarkko nyökkäsi. Ensimmäinen teksti syntyi saman iltapäivän aikana julkisista tiedoista, vanhojen murhien aikajanasta ja poliisin uudesta lausunnosta. Hän kirjoitti, että Aleksi oli kolmas KASVOTiin yhdistyvä uhri ja ensimmäinen mies. Hän ei kirjoittanut poliisin viimein vahvistaneen hänen vanhaa teoriaansa.

Kun seuraavan aamun taustajuttu oli valmis, Jarkko ei sulkenut vanhoja aineistoja. Häntä kiinnosti, mitä yhteydestä voisi itse näyttää ilman poliisin apua.

Jarkko avasi uuden taulukon ja kirjoitti ensimmäiselle riville kaksi vuosilukua.

2014.

2018.

Tällä kertaa hän ei aloittanut uhreista vaan tapahtumasta.

Ensimmäinen vertailu valmistui nopeasti. KASVOT-nimi oli sama, mutta tapahtuman näkyvä rakenne ei ollut. Järjestäjä oli vaihtunut. Päävastuulliset olivat eri ihmisiä. Suurimmat yhteistyökumppanit ja tuotannosta julkisesti nimetyt yritykset eivät muodostaneet suoraa jatkumoa neljän vuoden yli.

Jarkko kaivoi vuoden 2014 ohjelmasivut toimituksen tallenteista ja verkkoarkistoista; vuoden 2018 sivut olivat yhä avoinna sellaisina kuin tapahtuma oli ne julkaissut. Hän vertasi kumppaniluetteloita, lehtijuttuja, tiedotteita ja tapahtumakuvien krediittejä. Taulukkoon syntyi neljä ryhmää: järjestäjät ja vastuuhenkilöt, toimistot ja näkyvät yhteistyökumppanit, kuvaajat ja kuvatuotannot sekä tekninen tuotanto.

Sama mallitoimisto oli ollut mukana molempina vuosina, mutta eri ohjelmassa ja eri vastuuhenkilöllä. Yksi kuvausyritys näkyi kummankin vuoden aineistossa, mutta vuonna 2014 se oli vuokrannut kalustoa yhdelle näytteilleasettajalle ja vuonna 2018 kuvannut yleisöohjelmaa. Kahden kuvaajan nimet toistuivat tapahtuman ympärillä julkaistuissa jutuissa, mutta kumpikaan ei ollut työskennellyt molempien vuosien varsinaisessa tuotannossa.

Jarkko merkitsi osumat harmaiksi. Julkisista aineistoista ei tullut vastaan henkilöä, jonka läsnäolo selittäisi vuosien välisen jatkuvuuden.

Torstaihin mennessä vertailu oli edennyt tekniseen tuotantoon.

Vuoden 2018 sarake alkoi täyttyä nimistä. Tapahtumakuvien taustoilta löytyi kulkulappuja ja tehtävänimikkeitä, yritysten sivuilta projektiesittelyjä ja työntekijöiden ammatillisista profiileista mainintoja KASVOT-työstä. Jarkko soitti kahteen tuotannossa mukana olleeseen yritykseen ja varmisti tehtäviä, ei rikosepäilyjä. Yksi yhteyshenkilö korjasi hänen käsityksensä siitä, mikä yritys oli vastannut kuvajärjestelmien pystytyksestä ja mikä vain toimittanut laitteita.

Neljä vuotta vanhassa aineistossa sama työ katkesi.

Jarkon vanhoissa muistiinpanoissa olivat järjestäjän nimet, pääalihankkijoita, muutamia vastuuhenkilöitä ja joukko yrityksiä, joille arkistotyötä oli ostettu. Hän oli saanut osan tiedoista jo neljä vuotta aikaisemmin Helenalta ja julkisista yrityslähteistä. Alempana nimet vaihtuivat tehtäväkuvauksiksi ja yrityksiksi.

Vuoden 2018 sarakkeessa oli henkilö.

Vuoden 2014 sarakkeessa samalla korkeudella oli yrityksen nimi.

Jarkko yritti kiertää aukkoa vanhoilla lehtikuvilla, tapahtumakuvastoilla ja yritysten silloisilla verkkosivuilla. Hän löysi yksittäisiä työntekijöitä, mutta ei kattavaa joukkoa. Yhden ihmisen pystyi sijoittamaan rakennukseen avajaispäivänä, toisen teknisen tuotannon ryhmäkuvaan, kolmannen yritykseen, joka oli laskuttanut tapahtumaa. Mikään niistä ei kertonut, kuka oli tehnyt mitäkin siinä alemmassa tuotantokerroksessa, jota Jarkko yritti verrata vuoteen 2018.

Hän soitti yhdelle vuoden 2014 tuotannossa vastuuroolissa olleelle miehelle. Tämä muisti yritykset paremmin kuin ihmiset. Neljä vuotta vanhoista viikon mittaisista työjaksoista mieleen olivat jääneet ne, joiden kanssa oli syntynyt ongelmia tai joiden kanssa työ oli jatkunut myöhemmin. Tilapäiset vaihtajat ja yhden työvaiheen tekijät sekoittuivat toisiinsa.

– Jos annat nimen, voin ehkä sanoa, kuulostaako tutulta, mies sanoi. – Mutta jos pyydät minua luettelemaan kaikki, jotka olivat siellä, minä keksisin osan muistamatta, että keksin.

Jarkko ei antanut vuoden 2018 nimiä.

Vuoden 2018 puolelle kertyi nimiä, joiden ainoa kiinnostava piirre oli sijoittuminen oikeaan organisaatiokerrokseen. Jarkko siirsi nimet erilliseen tiedostoon ja kirjoitti alkuun: ei näyttöä vuoden 2014 yhteydestä.

Vanha poliisilähde suostui tapaamaan torstai-iltana Asemanpiirin kahvilassa, muutaman korttelin päässä Kaariaukiolta. Jarkko tuli ensin. Nauhuri jäi laukkuun kuten neljä vuotta aikaisemmin.

Lähde saapui muutaman minuutin myöhässä ja laski kahvinsa pöydälle ennen kuin istui.

– Nyt se on tiedotteessa, Jarkko sanoi. – Mahdollinen yhteys vuoteen 2014.

– Sen osaat lukea ilman minua.

– Osaan. Kysyn, onko sana mahdollinen vain julkinen varaus vai onko poliisi oikeasti vielä siinä kohdassa.

Lähde katsoi häntä hetken.

– Mitä sinulla on itselläsi?

Jarkko kertoi tapahtumien näkyvän organisaation vaihtumisesta ja siitä, että julkinen henkilötason vertailu hajosi alemmassa teknisessä kerroksessa. Hän ei näyttänyt nimilistaa.

– En löydä julkista henkilöä, joka kulkisi molempien vuosien läpi, hän sanoi. – KASVOT yhdistää uhrit, mutta se ei vielä kerro, mikä tapahtumassa yhdistää heidät.

Lähde pyöritti kuppia kerran alustallaan.

– Poliisin yhteys ei perustu vain KASVOTiin.

– Yleiseen tekotavan samankaltaisuuteen?

– Ei vain siihen.

Jarkko odotti.

– Tutkinnalla on rikostekninen tai oikeuslääketieteellinen peruste käsitellä tekoja yhdessä, lähde sanoi. – Sellainen, jota ei ole kerrottu julkisuuteen ja jota ei kerrota nytkään.

– Väline?

Lähde ei vastannut.

– Vamma?

Hiljaisuus jatkui.

– Rikospaikalta löytynyt asia?

– Älä rakenna kieltäytymisistä listaa, lähde sanoi. – Minä kerroin sinulle rajan. Peruste on olemassa. Sen sisältö ei tule minulta.

Jarkko sulki muistikirjan, jonka oli avannut vasta lähteen viimeisen lauseen kohdalla.

– Saanko käyttää tietoa edes muodossa, että poliisilla on julkisuudelta salattu tekninen peruste?

– Et minuun nojaten. Taustaksi saat tietää, ettei tiedote ole varovainen arvaus kolmen uhrin ja KASVOT-yhteyden perusteella.

Poliisin yhdistämisperuste oli todellinen, mutta sen sisältö ja uhrien valintaperuste jäivät häneltä pimentoon.

Seuraavana aamuna hän vei Päiville vertailutaulukon ja erillisen tiedoston, jossa vuoden 2018 teknisen tuotannon henkilönimet olivat.

– Nämä eivät mene juttuun, Jarkko sanoi ennen kuin Päivi ehti kysyä.

Päivi katsoi häntä ja sitten näyttöä.

– Miksi olet kerännyt ne?

– Koska tekninen tuotanto on se taso, jossa vuoden 2018 julkinen aineisto antaa vielä ihmisiä. Halusin nähdä, jatkuuko joku vuoteen 2014.

– Jatkuuko?

– En pysty osoittamaan yhtäkään.

– Et pysty vai ei jatku?

– En pysty. Vuoden 2014 aineisto ei anna vastaavaa henkilötason joukkoa.

Päivi vieritti nimilistaa hitaasti alaspäin.

– Eli jos julkaisisimme nämä KASVOTin ja kolmen murhan yhteydessä, lukija saisi joukon ihmisiä, joiden yhteydestä vuoteen 2014 emme tiedä mitään.

– Niin.

– Sitten niitä ei julkaista.

Jarkko nyökkäsi.

– Jutun kärki on päinvastainen, hän sanoi. – Se, että näkyvä jatkuvuus puuttuu. Järjestäjät vaihtuvat, vastuuhenkilöt vaihtuvat, yhteistyökumppanit vaihtuvat. Kun mennään riittävän alas, vertailu ei enää onnistu julkisilla tiedoilla.

– Sen pystyt näyttämään?

– Pystyn.

– Sitten kirjoita se. Älä kirjoita aukkoon ihmistä.

Samana iltapäivänä Jarkko lähetti Johannalle viestin.

Olen verrannut vuosien 2014 ja 2018 KASVOT-rakenteita julkisista lähteistä. Näkyvät järjestäjät ja vastuuhenkilöt eivät jatku vuodesta toiseen. Henkilötason vertailu katkeaa alempaan tekniseen tuotantoon, koska vuoden 2014 aineisto on puutteellinen. Työntekijänimiä en käytä ilman todennettavaa yhteyttä vuoteen 2014. Pyydän rajattua taustakeskustelua siitä, mitä tästä voi perustellusti päätellä ja mitä ei.

Johanna vastasi runsaan tunnin kuluttua.

Maanantai 14.00. Poliisitalo. Taustaksi, ei haastattelu.

Jarkko luki viestin kahdesti.

Neljä vuotta aikaisemmin samanlainen sopimus olisi ollut tavallinen työpäivä.

Maanantaina poliisitalon pieni neuvotteluhuone näytti lähes samalta kuin kaikki virastojen huoneet: vaalea pöytä, kuusi tuolia, tyhjä valkotaulu ja ikkuna sisäpihalle. Johanna tuli sisään muistilehtiö mukanaan ja sulki oven.

– Tämä ei muuta julkista kommenttilinjaa, hän sanoi istuessaan. – En puhu tekotavasta, tutkinnan todistusaineistosta, epäillyistä, tutkintakeinoista tai yksittäisistä henkilöstövertailuista.

– Selvä.

– Ja jos jokin jää epäselväksi, et tulkitse sitä myöntäväksi vastaukseksi.

– En ole tullut tekemään sitä.

Jarkko avasi oman vihkonsa. Hän kertoi saman, minkä oli kirjoittanut viestiin, mutta nyt lähteineen: julkiset ohjelmat, yritystiedot, vanhat tallenteet, lehtijutut ja vuoden 2018 ammatilliset profiilit. Hän näytti taulukon, josta henkilönimet oli poistettu.

– Minun aineistollani näkyvä organisaatio ei selitä jatkuvuutta, hän sanoi. – Alempana vuoden 2014 puoli loppuu ennen kuin vertailu muuttuu luotettavaksi. Voin kirjoittaa vain, että siellä julkinen vertailu lakkaa toimimasta.

Johanna katsoi taulukkoa pitkään ennen kuin vastasi.

– Poliisi käsittelee kolmea murhaa samana tutkintakokonaisuutena.

Ensimmäistä kertaa Jarkko kuuli sen suoraan häneltä ilman tiedotteen varausta.

– Aleksi muutti myös meidän vanhaa tekijäkuvaamme, Johanna jatkoi. – Kahdesta naisesta syntyi oletuksia, joita kolmas uhri ei tue. KASVOT-yhteyttä selvitetään vakavasti. En sano siitä enempää.

– Riittää.

Johanna nosti katseensa taulukosta.

– Yksi asia voidaan sanoa vielä selvemmin. Olit vuonna 2014 oikeassa siinä, että Haapalan ja Lehtolan murhat kuuluivat samaan kokonaisuuteen.

Jarkko katsoi Johannaa. Neljän vuoden välirikon jälkeen merkitystä oli siinäkin, että Johanna sanoi sen juuri hänelle, suoraan. Vahvistus tuli silti kolmannen kuolleen jälkeen.

– Se ei tarkoita, että olin oikeassa siitä, miksi heidät valittiin.

– Ei tarkoita.

– Ettekä te tiedä sitä vieläkään.

– Emme.

Jarkko ei hakenut vastauksen taakse toista kerrosta. Hän ei kysynyt enempää.

Vuoden 2014 juttu jäi silti heidän väliinsä. Kumpikaan ei avannut sitä uudelleen.

Kun Jarkko nousi, Johanna osoitti vielä hänen taulukkoaan.

– Se, ettei julkisesta aineistosta löydy yhteistä nimeä, ei tarkoita, ettei sellaista ole.

– Tiedän.

– Kirjoita niin.

– Kirjoitan.

Perjantaina 12. lokakuuta juttu oli valmis vähän ennen puoltapäivää.

Otsikko näkyi julkaisujärjestelmän esikatselussa:

KASVOT yhdistää uhreja, mutta järjestäjät ovat vaihtuneet

Jenni Haapalan portfolio oli ollut vuoden 2014 tapahtuma-aineistossa. Kaisa Lehtolan vanhoja kampanjakuvia oli kulkenut saman kokonaisuuden kautta. Aleksi Mäkinen oli osallistunut vuoden 2018 tapahtumaan. Tapahtumien näkyvät järjestäjät, päävastuulliset ja keskeiset yhteistyökumppanit olivat vaihtuneet, eikä julkisista aineistoista löytynyt henkilöä, jonka voisi osoittaa yhdistävän vuodet toisiinsa.

Teknisestä kerroksesta Jarkko oli kirjoittanut vain dokumentoinnin eron: vuoden 2018 tuotannosta löytyi henkilötietoja tarkemmin kuin vuoden 2014 kokonaisuudesta.

Työntekijänimet, keskeneräinen henkilöstövertailu ja poliisin salainen rikostekninen peruste jäivät jutun ulkopuolelle.

Päivi luki tekstin vielä kerran ja pysähtyi kappaleeseen, jossa vuoden 2014 aineiston puutteellisuus kuvattiin. Sitten hän nyökkäsi.

– Julkaise.

Jarkko painoi painiketta.

Hetken kuluttua otsikko ilmestyi lehden etusivulle. Sen alla olivat kolme nimeä ja kaksi vuosilukua, mutta eivät työaineiston nimet.

Hän palasi vertailutaulukkoon. Ylemmillä riveillä vuosien välissä oli selviä eroja: eri järjestäjä, eri vastuuhenkilöt, eri yrityksiä. Alempana vuoden 2018 sarake täyttyi ihmisistä ja vuoden 2014 sarake yrityksistä, tehtävistä ja tyhjistä kohdista.

Vuosi 2014 ei antanut hänelle seuraavaan kysymykseen yhtäkään varmaa nimeä.